Vertaus Afrikan lapsista kun ei suostu syömään, on aivan varmasti kaikille tuttu. Tällä kertaa toimin itse elävänä esimerkkinä: Kun aamulla heräsin kymmenen maissa puhelimen soimiseen, luurin toisessa päässä kysyi äitini, haluaisinko tätä maukasta, jo kerran syötyä, pakastettua, sulatettua ja uudestaan pakastettua kebablihaa. Valitettavasti kebab aamupalaksi ei tuntunut makuaisteja hiveleväksi yhdistelmäksi, joten jouduin kieltäytymään tarjouksesta. Ja tästäkö alkoi mesoaminen, "Afrikan lapset kyllä söisivät, meneppäs viikoksi Afrikkaan!!!"
Anteeksi, ettei ole nälkä. Anteeksi, etten jo viikkon kuumeessa ollessani omista ruokahalua. Anteeksi, jos olen jo niin täynnä etten jaksa syödä enenpää. Ja siksi minun täytyy nyt talsia tuonne Afrikkaan?!
Miksi helvetissä ihmiset vertaa aina asioita johonkin Afrikkaan?! Afrikka on köyhä valtavan suuri maanosa päiväntasaajan alueella, täynnä liika-asutusta ja nälänhätää. Siellä kirmaavat virtahevot, kirahvit ja norsut, joita en ole omassa kotimetsässäni huomannut. Afrikassa ja pikkuisessa, kylmässä, taloudeltaan hyvässä asemassa olevassa Suomessa ei siis mielestäni ole mitään verrattavaa.
Kiitos ja näkemiin.
20.1.2012
18.1.2012
Joskus ottaa päähän asia nimeltä...
Sarkasmi
Kaikille tuttu huumorin alin muoto sarkasmi, on varmaankin aiheuttanut teille samoja fiiliksiä, joten älkää ottako liian vakavasti! Välillä tää, ainakin nuorison, keskuudessa päivittäin käytetty sarkasmi ottaa tosi paljon päähän. Jos ihminen puhuu jotain ihan tosissaan naama peruslukemilla, ja selittää oikeasti vakavissaan vaikkapa ruisleivän kalorimäärästä (tai vaikkapa maailman kalleimmasta kissanpaskasta valmistetusta kahvista, tai ihan mistä vaan), ja satun kysymään mistä lähtien kyseinen tyyppi on kaloreita seurannut, saa vastaukseksi vihasen tiuskaisun "SE OLI HEI SARKASMII!!"
Vittuako sitä tietää onko se toinen oikeesti sitä mieltä mitä se sanoo, jos äänessäkään ei oo mitään poikkeuksellista normaaliin äänensävyyn ja jos naama on peruslukemilla. Ja siitä sitten suututaan, kun toinen ei oo osannut käyttää selvännäkijäkykyjään ja kommentoi jotain keskusteluun liittyen. Pitäiskö siis joka lauseen perään, jonka toinen esittää, kysyä oliko toinen tosissaan vai sarkastinen?
Nykyään tosi moni tuntuu puolustelevan tekojansa pistämällä sarkasmin tai 'se oli läppä' lauseen piikkiin. Eikö ihmiset voi enää tehä mitään tosissaan? Olen kyllä huomannut, jos joltain sattuu lipsahtamaan vähän liikaa tietoa, ja myöhemmin kyseinen asia nolottaa kun se otetaan puheeksi, pistetään asia yleensä sarkasmin piikkiin.
Ja vastapainoksi kyseiselle tekstille mainitsen, että itse en ole mikään tiukkapipo (paitsi huonoina päivinä), ja huumorintajuakin kyllä löytyy. Joskus vaan tällänen asia ottaa päähän. Ja tietty on itsekkin tullu tokaistua, että hei, läppähän se vain oli, mutta en väitäkkään, ettenkö kuuluis tähän raivostuttavaan ryhmään. Ja ne, jotka tän luettua alkavat kiihdyksissään puolustelemaan kommenttiboksiin kuinka väärässä olen, miltä tuntuis, jos sanoisin teijän kirjoitettua kolmesivuisen romaanin että SARKASMIAHAN TOI VAAN OLI OLI!!!
Kaikille tuttu huumorin alin muoto sarkasmi, on varmaankin aiheuttanut teille samoja fiiliksiä, joten älkää ottako liian vakavasti! Välillä tää, ainakin nuorison, keskuudessa päivittäin käytetty sarkasmi ottaa tosi paljon päähän. Jos ihminen puhuu jotain ihan tosissaan naama peruslukemilla, ja selittää oikeasti vakavissaan vaikkapa ruisleivän kalorimäärästä (tai vaikkapa maailman kalleimmasta kissanpaskasta valmistetusta kahvista, tai ihan mistä vaan), ja satun kysymään mistä lähtien kyseinen tyyppi on kaloreita seurannut, saa vastaukseksi vihasen tiuskaisun "SE OLI HEI SARKASMII!!"
Vittuako sitä tietää onko se toinen oikeesti sitä mieltä mitä se sanoo, jos äänessäkään ei oo mitään poikkeuksellista normaaliin äänensävyyn ja jos naama on peruslukemilla. Ja siitä sitten suututaan, kun toinen ei oo osannut käyttää selvännäkijäkykyjään ja kommentoi jotain keskusteluun liittyen. Pitäiskö siis joka lauseen perään, jonka toinen esittää, kysyä oliko toinen tosissaan vai sarkastinen?
Nykyään tosi moni tuntuu puolustelevan tekojansa pistämällä sarkasmin tai 'se oli läppä' lauseen piikkiin. Eikö ihmiset voi enää tehä mitään tosissaan? Olen kyllä huomannut, jos joltain sattuu lipsahtamaan vähän liikaa tietoa, ja myöhemmin kyseinen asia nolottaa kun se otetaan puheeksi, pistetään asia yleensä sarkasmin piikkiin.
Ja vastapainoksi kyseiselle tekstille mainitsen, että itse en ole mikään tiukkapipo (paitsi huonoina päivinä), ja huumorintajuakin kyllä löytyy. Joskus vaan tällänen asia ottaa päähän. Ja tietty on itsekkin tullu tokaistua, että hei, läppähän se vain oli, mutta en väitäkkään, ettenkö kuuluis tähän raivostuttavaan ryhmään. Ja ne, jotka tän luettua alkavat kiihdyksissään puolustelemaan kommenttiboksiin kuinka väärässä olen, miltä tuntuis, jos sanoisin teijän kirjoitettua kolmesivuisen romaanin että SARKASMIAHAN TOI VAAN OLI OLI!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)